Seilonen Raija

"Entisessä elämässä, joksi työhistoriaani nimitän - mainonnan sekatyöläisenä - erilaiset materiaalit tulivat tutuiksi. Kudoin kangaspuissa juuttinarusta verkkoa, juustokangas ja seulaverkko olivat tuttuja materiaaleja mahdollisuuksineen. Se oli luovuutta ruokkivaa aikaa - somistamoissa tehtiin paljon itse.

Sapattivapaalla (joka aloitti uuden elämän) taidekoulussa paperikurssilla tein ensimmäiset selkänahat paperimassasta seulaverkkomuotilla. Kritiikkitehtävänä oli sininen omakuva. Tein verkosta muotin; kapeat hartiat, leveähkö peffa ja suuret kädet. Massa kuivui, irrotin ja - ahaa - muotti oli mielenkiintoisempi.

Syntyi ajatus kuvanveiston grokeista - niitä sitten teinkin. Monta vuotta meni puupiirrosten ja värihurmion kanssa. Märkää väriä märälle ja tuloksena paljon ylivärjättyjä töitä. Pinnalle nousi rakkaus ruosteeseen ja edelleen paperiin - ja kirjoitettuun tekstiin, joka ei ole luettava vaan visuaalinen.

Samaan aikaan verkko eli elämäänsä, alkoi saada eri variaatioita. Elävä viiva, jossa mukana on muoto; litistänkö, mustavalkoista, hapettunutta pronssia, väriä, muodon jatkumista pinnasta syvemmälle, kokeiluja. Työ kuljettaa, toivottavasti oikeaan suuntaan.

Olen kiinni "lähes oikeassa muodossa". Nykyisin niin muodissa oleva kehno piirtäminen ei viehätä. Abstrakti kyllä - elävät mallit, joita olen piirrellyt ja muovaillut, ovat olleet nuoria ja hoikkia - siinä toivon pääseväni "rehevöitymään".

Näin tästä, Raija Seilonen"