

Kalligrafia tarkoittaa korutekstausta tai kaunokirjoitustaidetta. Erityisesti Kiinalaisessa, Japanilaisessa ja Lähi-idän kulttuureissa arvostetaan kalligrafiaa. Kalligrafiaa arvostetaan joka yhtä paljon kuin maalaustaidetta. Ryhdy sinäkin kalligrafiksi!
Kalligrafi tarvitsee kynän tai siveltimen, väriä tai mustetta ja paperia.





































































Kalligrafian historia ja kulttuuri voidaan jakaa yksinkertaisesti neljään osaan.
Kiinalainen kalligrafia alkoi jo ennen ajanlaskun alkua. Siitä muodostui kiinalaisen kulttuurin yksi merkittävimmistä taiteenmuodoista ja on tänäkin päivänä yhtä suosittu kuin taidemaalaaminen. Sitä opetetaan koulussa lapsille pienestä pitäen ja se on osa jokaisen arkielämää päivittäin.
Moni kiinalainen taiteilija on ollut sekä maalari, että kalligrafi. Molempiin käytetään hyvin samankaltaisia välineitä, joka mahdollistaa kummankin taiteenlajin harjoittamisen. Kiinalaisen kalligrafin tärkeimmät työvälineet, eli aarteet ovat:
Kiinalaisen kalligrafian suosio ei ole hiipunut, eikä sen uskota hiipuvankaan, sillä sen juuret ja merkitys kulttuurissa on niin vahva.
Japanilainen kalligrafia oli alunperin käytännössä kiinalaista kalligrafiaa, mutta on sittemmin kehittänyt täysin oman kalligrafian suunnan. Kuten Kiinassakin, Japanissa kalligrafian perinteet ulottuvat kauas historiaan ja sen suosio japanilaisessa taidekulttuurissa on edelleen suuri.
Arabialainen kalligrafia on tuttu islamilaisen maailman koristelussa, kulttuurissa ja arkkitehtuurissa. Kalligrafia on noussut suosioon islamilaisessa kulttuurissa, sillä ihmisten piirtäminen nähdään epäjumalien palvontana.
Länsimaisen kalligrafian tunnetuimmat esimerkit ovat munkkien kirjoittamia Raamatun tekstejä.